Kastejuhulis

 

Voi miten pieni sinä olitkaan, kummityttömme, kun lepäsit äitisi sylissä tänään kastejuhlassasi. Pieni ja hauras, pieni ja avuton, pieni ja viaton, ja niin täynnä uuden elämän voimaa, että teit sanattomiksi meidät kaikki pelkällä henkäykselläsi.

Kun rintaasi piirrettiin ristin merkki, kun päätäsi valeltiin vedellä, ojentelit pieniä sormiasi unissasi. Silittikö enkeli vielä hellästi päätäsi, puhalsiko Taivaan Isän lempeä tuuli yllesi? Ympärilläsi aika pysähtyi, taivas kosketti maata, ja me kaikki saimme olla hetken siunauksen alla.

Rukoilemme hiljaa, että sama siunaus kantaisi sinua koko elämäsi matkan ajan. Henkäys kerrallaan.