Pojjan pyynnöstä

Meidän 15-vuotias isäntä pyysi mua tekemään kortin koululleen, jonka on nyt ysiluokkalaisena jättämässä. Valitsi itse leimakuvan ja antoi ohjeeksi, että pitää olla kukkia ja nättiä. Haluaa ojentaa kortin ensi lauantaina rehtorille.

Minähän tein, totta kai, liikuttuneena moisesta pyynnöstä. Jostain syystä korttienkin tekeminen tuntuu nyt työläältä, mutta oikeastaan tässä mennäänkin eteenpäin pelkillä maitohapoilla. Opettajalle nämä toukokuun loput ovat rankkaa aikaa, täytyy myöntää. Olen ihan poikki, itku on herkässä ja välillä mielikin maassa. On ollut raskas vuosi. Mutta selvittiinpäs siitäkin.

Kortin tekeminen oli siis väriterapiaa itselleni. Poika sanoi tämän nähtyään, että se on täydellinen. Kullanpala koko poika.